Lähetyskipinä
Lähetyskipinä on kytenyt sisimmässäni kauan. Kuusikymppisenä tuli aika lähteä toteuttamaan sitä kutsumusta, jonka Jumala on sisimpääni antanut. Vuonna 2019 lähteminen mahdollistui. Minut ja mieheni Ilkka lähetettiin TWR:n ja muiden Sansan aasialaisten kumppanien tueksi Singaporeen.
Minun roolini on ollut toimia Sansan lisäresurssina. Työviikot ovat täyttyneet raporttien kirjoittamisesta, hankeprofiilien päivittämisistä, tapaamisista, keskusteluista, kuuntelijapalautteista eri Aasian maista ja sähköpostikirjeenvaihdosta yhteistyökumppaneiden kanssa, varsinkin kuuntelijapalautteiden osalta. Mieleenpainuvimpia ovat olleet kuuntelijoiden rehelliset palautteet ja pohdinnat.
Olen jakanut Aasia-materiaalia Suomeen kuvin, sanoin ja tunnelmin. Olen kirjoittanut lehtijuttuja ja blogeja. Kun hengittää samaa ilmaa aasialaisten kanssa, siitä on helpompi kirjoittaa. Mitä enemmän ymmärrän tätä kulttuuria, kielten ja uskontojen sekamelskaa, sitä paremmin osaan myös jakaa sitä, mitä löytöjä olen Aasiassa tehnyt. Mielenkiintoiset, vaiherikkaat ja mieleenpainuvat kolme vuotta.
Lopputilityksen aika
Olemme halunneet yhdessä Ilkan kanssa aina mennä sinne, missä lahjoillamme ja osaamisellamme on eniten käyttöä Jumalan valtakunnan työssä. Ennen mahdollista lähtöä lähetystyöhön rukoilimme, että ovi sulkeutuisi, jos Singapore ei olisi meidän paikkamme ja tehtävämme. Kun aika tuli lähteä, sydämeeni laskeutui rauha. Rauhasta käsin on ollut levollista työskennellä ja kokea olevansa juuri oikealla paikalla oikeaan aikaan.
Täällä Singaporessa on viime päivinä itketty ja hyvästelty TWR:n työtoverit ja ystävät. Kappale sydäntä jää väistämättä Aasiaan.
Nyt on kolmivuotinen työkausi tulossa päätökseen, ja Suomeen paluu on edessä. Ilkka jatkaa työtä Suomesta käsin, ja minä siirryn Sansan palveluksesta muualle, uusiin tehtäviin. Haluan kiittää näistä vuosista erityisesti sinua, esirukoilija ja työn tukija. Nimikkoseurakuntien ja työn ystävien rukoustuki on ollut ensiarvoisen tärkeää. Täällä Singaporessa on viime päivinä itketty ja hyvästelty TWR:n työtoverit ja ystävät. Kappale sydäntä jää väistämättä Aasiaan.
Kuulumisia medialähetystyöstä
Meidän vastuualueenamme on kuusi hyvin erilaista maata: Japani, Kambodža, Indonesia, Kiina, Thaimaa ja Mongolia sekä 11 yhteistyökumppania. Olemme saaneet katsella Aasiaa avoimin silmin ja kuunnella avoimin korvin.
Työlupa on TWR:n, mutta teemme työtä myös muiden Sansan Aasian-kumppanien kanssa ja heidän avuksensa. Koemme olevamme sillanrakentajia. Olemme saaneet yhteistyötä syntymään eri toimijoiden ja yhteistyökumppaneiden välillä. Se on suuri rukousvastaus.
Arjessa, sydänten yhteydessä
Tapasimme kiinalaistaustaisen perheenäidin, joka on Singaporen kansalainen. Kun kerroin arkaluonteisesta asiasta, joka liittyy erääseen ystäväämme, tämä kysyi: ”Voidaanko heti rukoilla hänen puolestaan?” Niin me rukoilimme. Aina tavatessamme rukoilemme, myös uusien asioiden ja ihmisten puolesta. Tuossa kohtaamisessa syntyi sydänten yhteys, rukousyhteys ja ystävyys välillemme.
Yhteyden ja luottamuksen rakentamiseen meni oma aikansa. Mutta kun luottamus ja yhteys syntyivät, ne avasivat uudet mahdollisuudet ja todellisen sydänten yhteyden. Jotenkin aistin, että kaikki yhteys syntyy luottamuksesta, puhumisesta ja siitä avoimuudesta, jolla kohtaan ja haluan kohdata ihmisen. Kaikki me tarvitsemme tulla kuulluiksi ja nähdyiksi.
Uusiin tuuliin
Siirryn alkuvuodesta pois Sansasta, kohti uusia työtehtäviä. Pekka Simojoen laulussa kiteytyy ajatuksiani; nyt on hyvästijätön aika. Kolme vuotta Aasiassa ja yli kolmekymmentä vuotta Sansan vapaaehtoisena tulevat tiensä päähän.
”On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa Nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa Jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin Teille laulamme nyt näkemiin Turvallista matkaa me toivotamme näin On aika purjeet nostaa ylöspäin Turvallista matkaa aalloilla elämän Kanssa hyvän ystävän”
Tähän lauluun sisältyy hauska muisto, kun vuosia sitten olimme Turun kristillisellä opistolla viettämässä Sansan kesäpäiviä. Olin lasten kanavien vetäjänä, ja omat lapsemme olivat silloin polvenkorkuisia. Monikymmenpäinen lapsikatras lauloi auditorion lavalta täysin palkein tämän laulun, jonka olimme heille ensin opettaneet. Kun silloin vielä pienet lapsemme, Jussi ja Jenna, näkivät isin auditorion pankolla äänityshommissa, he huiskuttivat vimmatusti isille: ”täällä ollaan”, ja isi vastasi tutulla hymyllään ja vilkutuksella.
Näihin isällisiin tunnelmiin ja suuren Jumalan turvallisiin käsiin jäämme itse kukin, juuri siinä paikassa, jossa olemme.
Siunattua joulun aikaa ja uutta vuotta 2022 sinulle!
[tribe_events_list phone=”yes” address=”yes”]