Ella Karpalo

Heidän ovat hiljaiset naiset -tositarina vie lukijan 1970-2000-luvun pohjoiseen. Samalla, kun se paljastaa yhden naisen väkivaltaisen elämän ja avaa oven lähisuhdeväkivaltaisen perheen kotiin, rikospaikalle ja heidän elämisympäristöönsä, se vie lukijan suurvaltojen aseidenkalistelujen pelkoon ja suomalaisen suuruudenhulluuden ja väkivallasta muodostuneen kansantaudin yhteiskuntaan. Minä luulin, että sellaisia ihmisiä kuin Kaapo, niin outoja, mieleltään paleltuneita, ei ole olemassa. Eikä sellaisia avioliittoja ja ihmissuhteita, kuin minun ja Kaapon.Olen kokenut paljon lähisuhdeväkivaltaa. Yksikin kerta olisi ollut liikaa. Olen toivonut ensin vuoden, sitten vuosikymmenen ja lopulta yhden sukupolven ajan, että mies muuttuisi. Että hän luopuisi ”itäisestä viisaudesta.” Lopettaisi pitämästä Stalinia ihannekuvanaan. En uskalla puhua, paeta - en yksin, enkä lasten kanssa. Väkivaltaisten vuosikymmenten aikana olen oppinut lukemaan miehestä heikkoja signaaleja. Sen taidon avulla pystyn ennakoimaan tulevaa ja saan siitä taidosta jonkinlaista suojaa.