raamattu elämään

Mooses, lain antaja ja edustaja ei päässyt luvattuun maahan. Sinne kansan vei Joosua, Jeesuksen esikuva. Joosuan nimikin on samaa juurta kuin Jeesuksen, pelastajan kanssa. Maan valloitus oli värikäs ja välillä vaivalloinen tapahtumasarja, mutta työläs oli hunajan ja maidon maahan asettuminenkin. Jumala herätti uskollisuudessaan kansan johtoon tuomareita, joista mielenkiintoisimpia olivat Gideon ja Debora.

Psalmeja laulavat sekä juutalaiset että kristityt. Oma psalmi löytyy mitä moninaisimpiin elämäntilanteisiin. Psalmien kirjan jälkiosassa ovat mm. kuningaspsalmit, matkapsalmit ja monet ylistyslaulut.

Tämä jakso Genesiksestä kertoo Jumalan uskollisuudesta ja huolenpidosta keskellä ihmissuvun lisääntyvää pahuutta ja väkivaltaa.  Jumalan tuomiot tulevat aikanaan, sen osoittavat vedenpaisumus, kielten sekoitus sekä Sodoman ja Gomorran tuho. Mutta hänen rakkautensa näkyy erityisesti uskon isän, Abrahamin, jännittävissä vaiheissa ja tämän jälkeläisiä koskevissa lupauksissa.

Kolmas Mooseksen kirja on hämmästyttävän Kristus- keskeinen Vanhan testamentin osa. Yksityistä ihmistä, yhteisöä ja seurakuntaa ja sen jumalanpalvelusta koskevat säädökset kantavat kauttaaltaan esikuvia Kristuksesta ja kristityn elämästä. Juutalaisten suuren sovituspäivän vietossa kumisee ennakkokaiku Golgatasta. Jumala vaatii paljon, mutta hän antaa enemmän. Kristuksen työn ansiosta kristitty on itsessään pahana pyhä!

Vanhan testamentin Aikakirjat ei ole suinkaan tylsä kronikka, vaan eloisa ja määrätietoisesti etenevä kertomus valitun kansan vaiheista useamman sadan vuoden aikana. Tämä heprealaisen Raamatun viimeinen kirja kertoo Jumalan uskollisuudesta kompuroivia kuninkaita ja kiisteleviä heimoja kohtaan. Eritysipaino on kansaa yhdistävällä temppelillä ja jumalanpalveluksella.

Markuksen evankeliumi on täynnä toimintaa. Se kiiruhtaa kohti Jeesuksen työn huipentumaa: kärsimystä, kuolemaa ja ylösnousemusta. Samalla se kertoo, että Jeesuksella on aikaa pysähtyä yksityisen ihmisen ja hänen hätänsä kohdalle. Ihmiseksi tullut Jumala palvelee ja opettaa palvelemaan.

Saarnaajaa ja Malakiaa yhdistää se, että molemmat ovat ”nimimerkillä” kirjoitettuja. Saarnaaja on tunnetusti pessimismin sävyttämä, mutta pintaa syvemmälle mennessä se vie kohtaamaan väkevällä tavalla Jumalan todellisuutta. Myös Malakia esittää kohti käyviä kysymyksiä ja on silta kohti Uutta testamenttia.

2. Korinttilaiskirje on ehkä persoonallisin Paavalin seurakuntakirjeistä. Siinä näkyy hänen sielunhoidollinen viisautensa, mutta toisaalta rohkeutensa asettua vastustamaan evankeliumin vihollisia. Sovituksen sanoman julistaminen rohkaisee sekä julistajia, että kuulijoita. Kaikkia vastauksia ja pistimiä suurempi on Jumalan armo.

Israelin pakkosiirtolaisuudesta paluu Vanhan testamentin lehdillä on voimakkaan jälleenrakentamisen aikaa – tosin vastuksien keskellä. Kansalla oli Jumalan johdatuksesta taitavia ja viisaita johtajia, joiden menettelytavoista on opittavaa edelleenkin. Radiopastori Jukka Norvannon selitys on juurevaa ja kansantajuista.

Kuninkaiden kirjat vyöryttävät esiin tuttuja ja tuntemattomampia hallitsijanimiä. Sotaisan Daavidin jälkeen Salomon hallituskausi oli rauhanomaisempi, kauppa kukoisti, valtakunta eli loistonsa aikaa. Huipulta tie vei pian kuitenkin alas: Israelin heimot jakautuivat kahdeksi valtakunnaksi, jotka välillä jopa sotivat keskenään. Muutamat harvat hyvät kuninkaat palauttivat elävän Jumalan palvelusta, huonot taas jouduttivat kehitystä kohti pakkosiirtolaisuuden muodossa tulevaa tuomiota.

Radiopastori Jukka Norvannon raamatunselitys nostaa esiin Raamatun sisäisen rikkauden sekä pelastushistorian suuret linjat. Välitettävä sanoma mursi Jeremian sydämen. Keskellä tuomioita löytyy kuitenkin erikoinen Lohdutuksen kirja. Valitusvirret on nimensä mukaisesti täynnä itkua - mutta senkin keskellä löytyy viesti: Herran armo on joka aamu uusi!

Apostolien teot kuljettaa lukijan maasta maahan. Se kertoo lähetystehtävästä, joka on yhä kesken. Kristillisen seurakunnan syntymisestä ensimmäisenä helluntaipäivänä Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen evankeliumi lähtee liikkeelle hämmästyttävällä voimalla. Pyhä henki johtaa Pietaria, Paavalia ja muita sanoman saattajia määrätietoisesti kohti Roomaa. Vaikeuksia, vankeuksia ja vainoja riittää, mutta myös iloa ja syvää turvallisuutta.

Raamattu kuvaa ainutlaatuisella tavalla naisen asemaa ja tehtäviä. Sen rakkauskertomukset ovat realistisia ja kauniita. Ruut oli köyhä muukalainen, joka löysi sukulunastajan- hänestä tuli Jeesuksen esiäiti. Ester puolestaan oli kuninkaan hovin kaunotar, joka pelasti kansansa tuholta. Laulujen laulussa sulhasen ja morsiamen välinen kiintymys väreilee väkevänä. Jumalan nimeä ei kirjoissa juuri mainita, mutta hänen todellisuutensa on vahvasti läsnä.

Neljäs Mooseksen kirja kertoo Israelin kansan saapumisesta luvatun maan rajoille. 40 vuotta autiomaassa ovat takanapäin. Erämaa oli opettanut ja varustanut tulevaa varten. Omine voimin ei ollut eikä ole perillepääsyö. Tässä kirjassa käsitellään kahta merkittävää, meihin asti ulottuvaa siunaus toivotusta: Aaronin ja Bileamin. Luemme myös keskeisestä Kristus-esikuvasta, pronssikäärmeestä, johon katsominen pelasti kansan kuolemalta.

Kristityn juuret ovat syvällä. Ne eivät ole hänessä itsessään, vaan Kristuksen täydellisessä pelastusteossa. Tästä juuresta versoaa kristityn uusi elämä, se on hedelmä, josta lähimmäiset pääsevät nauttimaan. Roomalaiskirjeen toinen puolisko puhuu kristittynä vaeltamisen käytännön sovelluksista, ja Paavalin mielenkiinto kohdistuu myös Israelin ja juutalaisten kohtaloon kristillisen seurakunnan rinnalla ja vastapäätä.

Vankilassa ollessaankin Paavali piti yhteyttä hajallaan oleviin seurakuntiin ja ystäviinsä. Kolossalaiskirje sisältää suurenmoisen Kristus- hymnin ja yhteiselämän ohjeita. Kirje Filemonille on hyvin henkilökohtainen vetoomus karanneen, mutta uskoon tulleen orjan puolesta. Kirje Titukselle viestittää puolestaan terveen opin ja uskon ohjeita Kreetan saaren kristityille.