Paketti pieni

Lukiosta kesälomalle jääneen Adan elämä tuntuu kietoutuneen sumuun, kun isä joutuu sairaalaan, eikä palaakaan enää kotiin. Elämä äidin kanssa on sanomattomia sanoja ja surua, joka tuntuu valtaavan koko talon. Voiko välivuosi oistossa avata tien oikeaan suuntaan? "Olimme pitkään hiljaa. Ja harvinaista kyllä, se ei ollut yhtään vaivannuttavaa. - Mä haluaisin kysysä sulta jotain, mutaa en tiedä voinko, Mikael lopulta sanoi. - Kysy pois vaan. En mä pure. Se näytti mietteliäältä. Ehkä se asetteli sanoja mielessään. - Mihin sä ajattelet ihmisen päätyvän kuoleman jälkeen?"

Timothy Keller on vuosikymmenien aika antanut opiskelijoille, ammatissa toimiville ja yritysjohtajille opetusta ja neuvontaa kutsumuksesta ja työstä. Nyt hän on koonnut oivalluksensa käytännölliseksi kirjaksi. Keller antaa yllättäviäkin neuvoja osoittaessaan, että ajaton viisaus on ratkaisevan tärkeää työhön liittyvissä kysymyksissä. Itse asiassa kristillinen näkemys työstä luo pohjan kukoistavalle työelämälle ja tasapainoiselle yksityiselämälle. Parhaaseen pyrkiminen, suoraselkäisyys, kurinalaisuus, luovuus ja työnilo koituvat kaikkien hyväksi.

Kun pahuus vyöryy esiin, haluaisimme ajatella muuta ja toivoa parasta. Toivon tähden on kuitenkin välttämätöntä katsoa pahuutta suoraan kasvoihin. Kun naamiot ovat pudonneet, näkyvillä ovat kasvot - ihmisen kasvot. Pahuus ei ole jäänyt historiaan, se piileskelee kuin käärme kolossaan ja etsii tilaisuutta nostaa päätään sanoissamme ja teoissamme. Vasta tätä ihmisen todellisuutta vasten on mahdollista tavoittaa toivo, jota mikään pimeys ei voi tukahduttaa. Mitä syvemmin ihminen tulee tietoiseksi pimeydestä itsessään, sitä kirkkaammin hän näkee toivon, joka läpäisee ihmisen varjon. Toivo ei ole toisen maailman ääni. Viha väkuvaltaa ja vääryyttä kohtaan on ymmärrettävää. Toivo kasvaa kuitenkin kyynelten kostuttamasta maasta. Surussa - ihmisen tähden ja ihmisen puolesta on parantava voima.

Paavalin kirje Filippiin on mitä lämpimin ja sydämellisin, viesti ystäville. Paavali oli saapunut kaupunkiin näyssä saamansa kutsun perusteella; ensimmäinen nimeltä mainittu eurooppalainen kastettiin siellä, Paavali ruoskittiin pahanpäiväisesti ja Filipin vanginvartijakin liittyi heti syntyneeseen seurakuntaa. Paavali ei muistele kirjeessään kärsimäänsä pahaa, vaan sen täyttää syvä ilo. Ilo Herrassa on olosuhteista riippumatonta.

Heprealaiskirjeen kirjoittajaa emme tiedä. Hän oli hyvin perehtynyt Vanhaan testamenttiin ja osoitti kirjeensä kreikkaa puhuville juutalaisille. On sanottu, että Roomalaiskirje nostaa esiin kristillisen uskon ainutlaatuisuuden, Heprealaiskirje puolestaan sen ylivertaisuuden. Jeesus on kirjoitusten täyttymys; hänet kirjoittaja näkee mitä moninaisimmissa esi- ja tyyppikuvissa, ja kuitenkin hän on kaiken aikaa enemmän ja parempaa. Kirje rohkaisee pitämään kiinni uskon perustasta.

Johannes on kotkankatseinen evankeliumin kirjoittaja- samalla kertaa sekä korkealta katsova, laajoja linjoja piirtävä, että syvällinen pohdiskelija. Hän on teologi ja mystikko. Johannes poikkeaa otteeltaan suuresti Mateuksesta, Markuksesta ja Luukkaasta. Hänen vie lukijansa hämmästelemään Jeesuksen persoonaa, hänen tosi jumaluuttaan ja tosi ihmisyyttään.

Jeesuksen opetus kansanjoukoille ja omille opetuslapsilleen herätti ihmetystä ja hämmennystä. Mieliä jakoi erityisesti hänen messiaaninen väitteensä: "Minä olen..." Jeesuksen radikaalit sanat ja teot veivät hänet lopulta tuomittavaksi ja ristille. Sitä ennen hän puhui ikimuistettavat jäähyväissanansa. Johanneksen evankeliumi päättyy muiden tapaan riemulliseen ylönousemussanomaan.

Jesaja on ehkä tunnetuin VT:n profeetoista. Häneltä löytyy kirkkaimmin ennakoiden viesti Vapahtajan syntymästä ja merkityksestä.

Psalmeissa liikutaan syvissä vesissä, joskus jopa epätoivoisissa myrskyissä. Siellä ylistetään Jumalaa siitä, kuka hän on ja kuinka suuri on hänen armonsa syntistä ja heikkoa ihmistä kohtaan. Psalmit ovat jumalanpalveluslauluja. Ne ovat ihmisen aitoa sydämen avaamista Jumalalle ja samalla Jumalan puhetta ihmiselle. Psalmien rikkaasta maailmasta jokainen löytää tunnoilleen sanoituksen. Joka päivä elävää vettä sisältää vähintään yhden hartauden jokaisesta Psalmien kirjan 150 luvusta.

Elämän kipeän todellisuuden kohdatessa kevyt lohduttelu ei auta. Syvyyksistä voi kuitenkin löytää aarteita, joista suurin on luottamus Jumalan sanan lupauksiin. Niitä ei ole annettu vain tiedoksi, vaan ne kantavat meitä sylissään sitä lujemmin, mitä koettelevammaksi elämä muuttuu. Juha Vähäsarjan päivittäishartauskirja tahtoo rohkaista lukijaansa luottamaan Jumalan lupauksiin ja armoon silloinkin, kun tulevaisuudenusko alkaa horjua.

Kristityn matka ei ole vaaraton, mutta se on turvallinen. Jeesus lupasi olla omiensa kanssa jokaisen päivän jokaisena hetkenä, eikä tämä lupaus ole rauennut vieläkään. Erityisen lähellä hän on niitä, joilla on särkynyt sydän ja hän lupaa pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Joka päivä varjelet tieni rohkaisee luottamaan Vapahtajan armahtavaan rakkauteen. Se rohkaisee nostamaan katseen jo sinne, missä kyyneleet kerran pyyhitään. Tie ei todellakaan ole aina helppo, mutta aina se on siunattu. Siksi pyydämme: Ravitse meitä armollasi joka aamu, niin voimme iloita elämämme päivistä. Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti. (ps. 90:14-15)

Miten ihminen löytää oman paikkansa? Mistä tietää, että on päätynyt oikeaan paikkaan? Kirjailija ja pastori Tomas Sjödin etsii vastauksia ja ottaa avuksi esikuvansa ja sielunveljensä Epäilevän Tuomaan. Sjödin tempaa lukijan mukaansa henkilökohtaiselle matkalle elämän läpi, lähtöpisteenä lapsuutensa Kramfors Ruotsissa. Matka kulkee italialaiseen Abruzzoon, Tiberiakseen Genesaretinjärven rannalla, Berliinin ulkopuolella sijaitsevaan Potsdamiin sekä intialaiseen Keralaan. Tämän matkan Sjödin kulkee legendaarisen Tuomaan jalanjäljissä seuraten tätä tämän elämän ehkä suurimpaan seikkailuun. Esiin kelautuu toivoa täynnä oleva kertomus epäilyksestä ja varmuudesta, oikeudesta kyseenalaistaa, matkustamisesta tuulen mukana, eteenpäin kulkemisesta ilman uskallusta, elämänvarmuuden etsimisestä ja siitä, millaista on lopulta löytää oma paikkansa.

Kärsimys tulee meitä vastaan kaikkialla. Jobin kirja vie meidät seuraamaan yhden ihmisen käsittämätöntä kamppailua tuskan raadellessa ruumista, sielua ja henkeä. Ihmisen ajattomaan miksi- kysymykseen ei tunnu löytyvän vastausta, ja kuitenkin lopulta avautuu Jumalan suuruus ja hyvyys, mikä taitamattomilta lohduttajilta jäi peittoon. Kärsivän ihmisen on lupa kysellä ja kapinoidakin, kunhan hän sitten suostuu siihen, että Jumala puhuu toisin.

Taimi ja Luka joutuvat jännittävään seikkailuun yrittäessään selvittää paikkakunnalla tapahtuneita varkauksia. Kesämökkeihin, tyhjillään oleviin asuntoihin ja liikkeisiin on murtauduttu. Jopa lasten oma myyjäiskassa on joutunut varkaiden käsiin. Etsiväkaksikko päättää tutkia asiaa.

Psalmien kirja on monille rakkain osa Raamattua. Se koskettelee jokaisen kokemia erilaisia elämäntuntoja. Se tulkitsee ahdistusta ja iloa, surua ja lohdutusta, kapinaa ja nöyrtymistä.