Narsismi

Heidän ovat hiljaiset naiset -tositarina vie lukijan 1970-2000-luvun pohjoiseen. Samalla, kun se paljastaa yhden naisen väkivaltaisen elämän ja avaa oven lähisuhdeväkivaltaisen perheen kotiin, rikospaikalle ja heidän elämisympäristöönsä, se vie lukijan suurvaltojen aseidenkalistelujen pelkoon ja suomalaisen suuruudenhulluuden ja väkivallasta muodostuneen kansantaudin yhteiskuntaan. Minä luulin, että sellaisia ihmisiä kuin Kaapo, niin outoja, mieleltään paleltuneita, ei ole olemassa. Eikä sellaisia avioliittoja ja ihmissuhteita, kuin minun ja Kaapon.Olen kokenut paljon lähisuhdeväkivaltaa. Yksikin kerta olisi ollut liikaa. Olen toivonut ensin vuoden, sitten vuosikymmenen ja lopulta yhden sukupolven ajan, että mies muuttuisi. Että hän luopuisi ”itäisestä viisaudesta.” Lopettaisi pitämästä Stalinia ihannekuvanaan. En uskalla puhua, paeta - en yksin, enkä lasten kanssa. Väkivaltaisten vuosikymmenten aikana olen oppinut lukemaan miehestä heikkoja signaaleja. Sen taidon avulla pystyn ennakoimaan tulevaa ja saan siitä taidosta jonkinlaista suojaa.

Vaikea, psykopaattisia piirteitä sisältävä narsismi on valkeaan kaapuun verhottua pahuutta, salakavalasti piiloutuva kaltoinkohtelun muoto. Sen uhriksi joutuva huomaa yleensä liian myöhään, että kauniit sanat ja teot ovat ansaa. Narsisti sanelee pelin säännöt niin, että silmukka kiristyy koko ajan. Surullisinta on, että usein narsistin uhri jää komeasti pystytettyjen kulissien taakse ihan yksin. Pako narsistin otteesta kuvaa riipaisevalla tavalla sitä painajaista, johon kuka tahansa meistä voi joutua. Tositapahtumiin perustuva romaani kertoo henkeäsalpaavasti avioliitosta karismaattisen narsistimiehen kanssa. Vaikka se on yhden naisen kokemuksiin, tunteisiin ja tapahtumiin pohjautuva tarina, se avaa yhteistä kokemusmaailmaa kaikille narsistin kaltoinkohtelun uhreille.